Docpoint 2018
17. Docpoint -dokumenttielokuvafestivaali järjestetään 29.1.-4.2.2018. Festivaalin ohjelmaan kuuluu dokumenttielokuvien lisäksi keskustelutilaisuuksia, seminaareja, industry-tilaisuuksia ja klubeja.
Suomenlinnan Panimo on Docpointin ylpeä yhteistyökumppani. Valitsimme jälleen muutamalle elokuvalle olutparin.
Dokumenttien kuvaukset ovat Docpointin nettisivuilta, joilta löydät kaiken muunkin tarpeellisen tiedon ja pääset varaamaan lippuja:
Docpoint-festivaalin sivut
The Goddesses of Food
Kun ohjaaja Vériani kirjoitti Googlen kuvahakuun hakusanoiksi ”chef magazine”, hän huomasi lehtien kansissa postailevan lähinnä miehiä. Naiskokkien puuttumista julkisuudesta perustellaan sillä, ettei heitä yksinkertaisesti ole olemassa. Tilastojen mukaan naisia ja miehiä on kuitenkin koko ravintola-alalla yhtä paljon.
Dokumentissa Vériani haastattelee niin Michelin-tähtiä ansainneita kuin katukeittiötä pyörittäviä kovanahkaisia naiskokkeja ja seuraa heidän työskentelyään.
(Tuuli Sirkeinen)
- Kuumassa keittiössä virkistää, mutta myös ruokapöydän äärellä keskustellessa erinomaisesti toimii belgityylinen vehnäoluemme: Piper Wit.
Between Land and Sea
“Yksi hyvä aalto ja olet koukussa.” Between Land and Sea kurkistaa Länsi-Irlannin surffiskeneen ja yhteisöön veden äärellä.
Dokumentissa seurataan vuoden ajan uinuvan pikkukaupungin elämää Atlantin rannalla. Paikallisille meren läheisyys on elinehto ja veto aallokkoon elämänmittainen suhde. Maailman parhaat surffaajat hakeutuvat Lanichin tarumaisiin maisemiin täydellisen surffauskokemuksen toivossa.
Kun kausi käynnistyy, koko kaupunki nytkähtää hereille. Kylän autiot kohdat täyttyvät autoilla, naurulla ja surffitarvikeliikkeillä. Epävakaat sääolosuhteet tekevät kuitenkin paitsi aallokosta myös kaupunkilaisten toimeentulosta arvaamattoman. Ennen aalloille eläneet nuoret ovat väistämättä aikuistuneet, ja prioriteetit joutuvat puntariin. Perustetaan perheitä ja pohditaan, kuinka monta aaltoa elämässä on jäljellä.
Between Land and Sea on visuaalinen kuvaus unelmista, realismista ja parhaista mahdollisista kompromisseista. Lisäksi se on elokuvamusiikin säestämä oodi ja ylistys aalloille.
(Reetta Linnea)
- Meripihkanpunainen Coyet Ale on sopivan rehevä, mutta katkerasti humaloitu brittityylinen ale-olut, joka pysyy mukana rohkeammassakin aallokossa.
The Final Year
Barack Obaman presidenttikaudet näyttävät jälkikäteen hyvältä ajalta Yhdysvaltain historiassa. Etenkin kun katsomme sitä jälkiviisaina Donald Trump -epookin näkökulmasta.
The Final Year pönkittää ajatusta. Ohjaaja Greg Barker seurasi presidentti Barack Obaman ja hänen ulkopoliittisen ydintiiminsä viimeistä vuotta vallan kahvassa. Syyrian sota, Iranin ydinaseet ja ilmastonmuutos ovat muutamia kysymyksiä, joita toimijat pohtivat.
Yksi ulkopolitiikan kärkinimistä on irlantilaissyntyinen Samantha Powers, idealistinen neuvonantaja, joka johtaisi hallintoa ihmisoikeuskulmasta. Hänen ja presidentin puheenkirjoittamisesta vastaavan Ben Rhodesin välille viritellään kevyttä vastakkainasettelua. Mutta ihmisten väliset jännitteet ovat pieniä verrattuna konflikteihin, joita he käsittelevät päivittäisessä työssään.
Barker on aiemmin ohjannut Powersin kirjan pohjalta dokumentin Sergio (2009). Ohjaaja tunnetaan myös Osama bin Laden -jahtia kuvaavasta elokuvastaan Manhunt (2013).
(Kaisu Tervonen)
- Suomenlinnan historiaan liittyy olennaisesti myös politiikka. Höpken Pilsimme on nimetty tunnetun ruotsalaisen poliitikon ja kirjailijan, Anders Johan von Höpkenin mukaan. Hän oli mukana perustamassa esimerkiksi Ruotsin kuninkaallista tiedeakatemiaa.
Saimaa-ilmiö
Kaurismäki-veljesten ohjaama Saimaa-ilmiö vuodelta 1981 on merkkipaalu suomalaisten rockelokuvien historiassa. Se oli tuolloin ehdottomasti paras lajissaan ja uudisti suomalaisen rockin valkokankaalle tallentunutta kuvaa rehellisyydellään, rosoisuudellaan mutta myös kunnianhimoisuudellaan ja energisyydellään.
Maamme 1980-luvun alun ykkösbändit Juice Leskinen Slam, Hassisen kone ja Eppu Normaali lähtevät kesäkiertueelle Saimaalle Leskisen aloitteesta. Matkat tehdään vanhalla sisävesilaivalla, ja rannalle saavutaan vain soittamaan keikat. Meno on kosteaa, mutta artistihaastattelut ovat kestäneet hyvin aikaa. Ne kertovat paljon lähes neljänkymmenen vuoden takaisesta Suomesta. Kamera-ajot aamuöiseltä Saimaalta ovat henkeäsalpaavan kauniita.
Elokuvan pääosassa on kuitenkin musiikki. Vähän päälle parikymppisistä velikullista koostuvat Eppu Normaali ja Hassisen kone soittavat hillittömällä punkenergialla. Hiki lentää ja hymy on herkässä, kun suomirockin tulevat suurmiehet rokkaavat antaumuksella. Hieman vanhempaa sukupolvea edustava Juicekin on vielä hyvässä vedossa, ja useista terävistä sutkauksista ymmärtää, millä hän on maineensa ansainnut.
Saimaa-ilmiö on rockdokumenttina korvaamaton ja ainutlaatuinen. Kukaan muu ei ole pystynyt tallentamaan juuri kukkaansa puhjenneen suomirockin kultaisia vuosia yhtä hyvin kuin Kaurismäen veljekset. Sekä Kaurismäet että Eput, Juice ja Hassisen kone tekivät kulttuurista pioneerityötä. Ilman heidän raivaamaansa tietä suomalainen rock tai elokuva saattaisivat kuulostaa ja näyttää aivan toiselta. Siitä on todisteena tämä elokuva.
(Timo Kalevi Forss)
- Janohan rokatessa tulee. Se lähtee maltaisella ja vivahteikkaalla Seth Lagerilla.
Silvana
Rap-artisti Silvana Imam tuli suuren yleisön tietoisuuteen Ruotsissa 2013, kun hän esiintyi 16 000 ihmisen edessä antirasistisessa mielenosoituksessa. Nykyään hän on Ruotsin kapinallinen queer-ikoni, joka yhdessä kumppaninsa, pop-tähti Beatrice Elin kanssa taistelee patriarkaattia vastaan.
Ohjaajat Mika Gustafson, Olivia Kastebring ja Christina Tsiobanelis seurasivat tiiviisti Silvanaa vuodesta 2014 alkaen tämän keikoilla ja yksityiselämässä. SILVANA on henkilökuva vakavasta ja intohimoisesta artistista mutta myös rakkaustarina, jonka alussa epävarma ja hukassa oleva Silvana ihailee Beatricea kaukaa.
Syyrialaisen isän ja liettualaisen äidin lapsena Silvana käy esikuvasta myös maahanmuuttajataustaisille ihmisille. Mutta kaikkien vähemmistöjen edustajan kruunua on raskasta kantaa. Elokuvassa Silvana näytetäänkin paitsi lukuisia ihmisiä inspiroivana artistina myös ihmisenä, joka väsyy ja kaipaa rakkautta siinä missä muutkin.
(Tuuli Sirkeinen)
- Suomenlinnan historiasta muistetaan erityisesti eräs esikuvaksi käyvä henkilö: Johan Sparre. Hän piti heikompiensa puolta ja perusti muun muassa koulun sotilaiden ja työläisten lapsille. Tämä oli Sparren elinaikana ennenkuulumatonta. Nimesimme Sparre Pale Alen komentajan mukaan.
Dokkarin jälkeen tekee mieli vaihtaa ajatuksia. Se on parasta hyvän oluen tai siiderin äärellä.
Suomenlinnalaisia pääset nauttimaan:
Bar Base
Olhus Kobenhavn
Kuunari Kathrina
Olhus Helsinki
Viisi Penniä
#bisselledokkarinjälkeen